tiistai 16. huhtikuuta 2019

MY HEART AND OTHER BLACK HOLES (2015)

Hei tyypit!

Laitoin juuri äsken lihamurekkeen uuniin ja sen kypsymistä odotellessa päätin avata blogin ihan pikaisesti ja kirjoittaa tämän luonnoksissa odottaneen postauksen valmiiksi. :--) Tänään on ollut todella mukava päivä, sillä mentiin kaverin kanssa puupajalle jo kaksi tuntia ennen meidän tuntien alkamista. Saatiin työskennellä siis ihan rauhassa ja mäkin ehdin saada kerrankin opettajan neuvomaan mun penkin liitoksien kanssa. Koulupäivän jälkeen päätin kävellä kotiin (oli niin lämmintä ja aurinkoista!) ja matkalle nappasin vielä kaupasta mukaan jäätelön.

Nyt oon siis takaisin kotona ja meidän päivän aiheena olisi uusi kirja-arvostelu.


MISTÄ ON KYSE?

Mulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan, Jasmine Wargan, My Heart and Other Black Holes -teos käsittelee jälleen kerran elämän surullisia asioita: kuolemaa ja itsemurhaa. (Luin kirjan itse asiassa jo aika kauan sitten mutta unohdin kuvata sen postausta varten.) Kirjan päähenkilöt Aysel ja Roman tutustuvat toisiinsa verkkosivulla, joka yhdistää itsemurhaa suunnittelevat. Nuoret päättävät tavata ja alkavat suunnitella yhdessä elämänsä päättämistä kuukauden päästä.

Viettäessään aikaa toistensa kanssa, Aysel huomaa jotakin kasvaneen heidän välilleen. Tunteen, jota hän ei ikinä kuvitellut tuntevansa. Yhtäkkiä Ayselin elämässään onkin jotain, jonka puolesta elää ja ajatus saa hänet pohtimaan uudestaan itsemurhaa. Roman sen sijaan vajoaa yhä syvemmälle suruunsa ja Aysel joutuu tekemään vaikean valinnan: voiko hän pelastaa ihmisen, joka ei halua enää elää?


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Vaikka kirjan juoni oli ainakin osittain arvattavissa, nautin sen lukemisesta. Kyseessä ei ole täysin perinteinen tarina kahden nuoren kohtaamisesta ja juoni kulkee hyvin läpi tarinan. Mielestäni niitä "parhaita kohtia" kirjassa olivat Ayselin ajatukset ja kuvailut masentuneen ihmisen tunteista. Aysel on muun muassa työntänyt kaikki ystävänsä pois luotaan, sillä pelkäsi hukuttavansa heidätkin surunsa alle. Molemmat nuoret yrittävät myös parhaansa mukaan piilottaa oikeat tunteensa ja esittää elävänsä normaalia arkea perheensä ja koulun silmissä. Vain toistensa kanssa he voivat puhua ajatuksistaan ja tunteistaan avoimesti ja luottaa toisen ymmärtävän.

Kirjan loppu taas ei erityisemmin yllätä ja olisinkin tavallaan toivonut loppuratkaisun olevan erilainen. Mielestäni tarina jäi myös ikävästi kesken ja useampien henkilöiden kohtalot jäivät auki ja selvittämättä. (Mielenkiintoisimpana hahmona Ayselin isä, joka on tarinassa lähes kantava henkilö, vaikkei olekaan "oikeasti" edes läsnä.) Tuntuu hieman siltä, että kirjalla olisi ollut potentiaalia johonkin suurempaan mutta juttu kuivuu kokoon loppua kohti tultaessa. Tavallaan myös ymmärrän, miksi kirjailija päätyi tähän ratkaisuun ja ehkä joidenkin mielestä tällaiset kirjat tarvitsevat tietynlaisen lopetuksen.


// Onko teille tullut lähiaikoina vastaan mielenkiintoisia kirjoja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥