maanantai 11. helmikuuta 2019

VÄLILLÄ ON OKEI OLLA EKSYKSISSÄ.

(Varoitus: edessä hyvin sekavia ajatuksia elämästä just nyt.)


Mulla on ollut aina elämässä selkeitä tavotteita, joiden mukaan oon elänyt elämääni. Hyvä peruskoulun päättötodistus, haluamaani lukioon pääseminen, menestyminen ylppäreissä, sisään pääseminen ekalla hakukerralla korkeakouluun valitsemalleni alalle ja opiskeluvaihto ulkomailla.

Nyt nuo kaikki tavoitteet on saavutettu ja elämä tuntuu aika mahtavalta. Koulun osalta edessä on enää opinnäytetyön kirjoittaminen ja koulusta valmistuminen. Silti nuo tavoitteet tuntuvat jotenkin oudon kaukaisilta, eivätkä edes niin hirvittävän tärkeiltä, kuin kuvittelin muutama vuosi taaksepäin. Juuri nyt esimerkiksi opintojen venyminen ei tuntuisi niinkään pahalta, jos eteen sattuisi muita mahtavia tilaisuuksia kuten harjoittelu ulkomailla tai jopa alan työpaikka.

Kaikki tämä pohdinta (ja paniikki) tulevaisuudesta ja mun suunnitelmista sai alkunsa tästä varsin viattomasta keskustelusta, jonka kävin yksi ilta poikaystävän kanssa.

A: Olisitpa täällä just nyt 😌
B: Muista et mulla on enää 24 päivää jäljellä täällä! 😘
A: Huraa 🙃
A: Mitäs se noin käytännössä tarkoittaa?


Tämä kysymys aiheutti lähes totaalisen jäätymisen, sillä sen ollut todellakaan miettinyt asiaa niin pitkälle. Toki olen ilmoittautunut kevään kursseille mutta kaikki muu elämä siinä ympärillä on jäänyt täysin huomioimatta. (Tajusin juuri, ettei mulla ole edes sähkösopimusta mun asunnossa.) Tähän asti ihmiset olivat ainoastaan kysyneet, mikä päivä saavun takaisin Suomeen – mutta ketään ei tuntunut erityisemmin kiinnostavan, mitä sitten tapahtuisi. Eli poikaystävä tavallaan tempaisi mut ulos tästä opiskelijavaihdon luomasta kuplasta karuun maailmaan – ja pakotti mut miettimään todella, mitä paluu Suomeen käytännössä tarkoittaa?


Nyt kaikkia varmasti kiinnostaa hirveästi kuulla vastaus tuohon kysymykseen. Mutta kun sitä ei ole. Ei ainakaan mitään niin tarkkaa päämäärää kuin aikaisemmin. Ensimmäisiä kertoja mun elämässä mulla ei ole erityistä suunnitelmaa elämälle ja mun tulevaisuudelle. Tavallaan se on erittäin vapauttava tunne mutta toisaalta hyvin stressaavaa. Olenko mä epäonnistunut jotenkin, kun en tiedä tarkkaan mihin olen menossa?

Edeltävä kysymys pyörii tälläkin hetkellä mun mielessä ja vaikka kuinka yritän hiljentää sen, ilmestyy se pian takaisin mun alitajuntaan. (Ihan naurettavaa.) Miksi ihmeessä tunnen häpeää siitä, että olen hetkellisesti eksyksissä elämässä? Olisi mahtavaa, jos osaisin ajatella tätä "luovana taukona", hetki, jonka aikana saan rauhassa miettiä tulevaisuutta, arvojani ja toiveitani – tai vain hengittää rauhassa ja tuijottaa kaukaisuuteen. Saadakseni asiassa edes pienen mielenrauhan niin listasin ylös muutamia asioita, jotka mun pitää hoitaa lähitulevaisuudessa – sekä listan mahdollisuuksista, joihin voin halutessani tarttua.


1. Hanki sähkösopimus Kouvolan kämppään. (Aloitetaan helpoilla.)
2. Hoida loppuun vaihtoon liittyvät paperit ja pakolliset tehtävät.
3. Osallistu kevään kursseille.
4. Lähetä hakemukset työharjoittelun paikkaa varten. 
5. Vietä vapaa-aikaa Helsingissä poikaystävän luona.
6. Ota selvää pajojen käytöstä ja omien projektien toteuttamisesta.
7. Kirjoita hakemuksia myös ulkomailla harjoitteluun.
8. Tutki opinnäytetyön vaatimuksia.


Lyhyesti: On ihan ok, jos et tiedä juuri nyt, minne olet menossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥