maanantai 17. joulukuuta 2018

THE PRINCESS SAVES HERSELF IN THIS ONE (2017)


HELLO GUYS!

Enää neljän koulupäivän rutistus edessä, sillä perjantaina tämä tyttö istuu viimein lentokoneessa suuntana koti-Suomi. En arvannutkaan, kuinka paljon odottaisin kotona käymistä – koti-ikävä iski viekkaasti vasta viime viikolla ja nyt olen lähes tulkoon laskenut tunteja lennon lähtemiseen. Ihanaa päästä pitkästä aikaa kotiin ja nähdä perhettä, ystäviä ja sukulaisia (kissoja unohtamatta!)

Kuinka teidän viikonloppu sujui? Mun viikonloppuun mahtui kaikenlaista: koulutöitä, pikkujoulut sekä Within Temptationin keikka. ♥︎ Tälle viikolle osuu monien tehtävien palautukset, joten työskentelin niiden parissa eilen puoli kahteen asti... (Auts!) Kaiken tekemisen keskellä ei ole varmaan yhtään ihme, ettei mulla ole ollut juurikaan aikaa kirjoille.

Onneksi mun nykyinen kiinnostuksen kohde, modernit runot, sopii juurikin tähän hektiseen elämään. Näitä ehtii helposti lukea muutaman sivun nukkumaan mennessä, bussia odotellessa tai ruokaa kypsentäessä. Tänään esittelyssä onkin jonkin aikaa sitten lukemani Amanda Lovelacen ensimmäinen runokokoelma: The Princess Saves Herself In This One.


MISTÄ ON KYSE?

Toinen mun syksyllä tilaamista runokirjoista valikoitui sen takia, että olin bongannut tämän aiemmin mun kaverin kirjahyllystä ja kirja jäi mieleen tuon hyvin lyhyen selaamisen jälkeen. Kirja on kokoelma runoja, jotka rikkovat perinteisiä tytöille kerrottavia prinsessatarinoita (kuten kirjan nimikin kertoo) ja käsittelevät samalla useita vakavia aiheita. Osa runoista on hyvinkin lyhyitä, kun taas toiset saattavat olla kahdenkin sivun mittaisia tarinoita.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Okei, myönnetään, että runojen kirjoitustyyli muistuttaa jonkin verran mun omia suosikkeja (isojen kirjainten puuttuminen, kirjoituskoneen fontti jne.) mutta pelkkien ulkoisten seikkojen lisäksi tykästyin erittäin paljon kirjoittajan tapaan kuvailla asioita. Runoja lukiessa löytää useita kerroksia sanojen takana ja moni arkinenkin asia saa aivan uuden näkökulman ja merkityksen. Toki moderneista runoista puhuttaessa on helppoa kiistellä siitä, mikä edes lasketaan runoudeksi (esim. saman lauseen toistaminen yhden sivun verran) mutta en aio itse ottaa asiaan kantaa tällä kertaa.

Mulle kirja oli ajatuksia ja silmät avaavaa lukemista, joka onnistui osumaan arkoihin paikkoihin useammankin kerran. Lisäksi tunsin välillä valtavaa empatiaa kirjoittajaa ja tämän kokemuksia(?) kohtaan, vaikka en itse olekaan kyseisiä ongelmia elämässäni kohdannut.


// Keskiviikkona tulossa Amanda Lovelacen toisen runokirjan arvostelu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥