keskiviikko 21. marraskuuta 2018

BOY MEETS BOY (2005)

Heissan!

Jaahas, se olisi pitkästä aikaa kirja-arvostelun vuoro... Ja kuinka kauan tämän kirjan lukemiseen oikein meni aikaa? Vastaus: ihan liian kauan. Aloitin kirjan lukemisen syksyllä vielä Suomessa ollessani ja nyt melkein kahden kuukauden päästä sain tämän lyhyen kirjan luettua. (Mitä ihmettä?) Syynä on ollut muun muassa koulun aiheuttama kiire sekä se, että olen ollut iltaisin niin väsynyt, että olen mieluummin vain laittanut Netflixistä jonkin elokuvan pyörimään sen sijaan, että olisin jaksanut tarttua tähän kirjaan...


MISTÄ ON KYSE?

Will Grayson, Will Grayson -kirjasta saamani esimaku David Levithanin kirjallisuudesta sai minut tilaamaan tämän kirjan alkusyksystä  mutta kuten sanoin – sen lukeminen venyi uskomattoman pitkäksi ajaksi, vaikka itse kirja onkin aika ohut. Jostain syystä kirja ei vain saanut minua uppoutumaan niin syvälle tarinaan, että se olisi ollut pakko lukea alusta loppuun yhdellä istumalla. (Tätä tapahtuu toki aika harvoin.)

Kirjan päähenkilö on high school:ia käyvä Paul, joka on avoimesti homo, eronnut poikaystävästään ja tapaa kirjan alussa kaupunkiin vasta muuttaneen Noahin. Noah vaikuttaa heti täydelliseltä poikaystävältä mutta kirjan edetessä nuorten rakkaus rikkoontuu. Paul yrittää tehdä kaikkensa voittaakseen Noahin takaisin mutta samalla hänen entinen elämänsä tuntuu murenevan pala palalta.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Kirja ei koukuttanut minua läheskään toivomallani tavalla mutten usko sen johtuvan Levithanin kirjoitustyylistä – itse asiassa pidän hyvin paljon hänen tyylistään kuvailla asioita ja kuljettaa juonta eteenpäin. Sen sijaan kirjan henkilöt eivät napanneet itselläni ja osa heistä tuntui jopa liian teennäisiltä (kuten Infinite Darlene). Muutenkin henkilöiden luonteet, ajatukset ja teot jäivät mielestäni hieman irrallisiksi ja henkilöhahmot liian pintapuoleisiksi.

Kirjan maailma taas vaikuttaa mielestäni liian utopistiselta – vaikka mm. Tonyn vanhemmat tuovat siihen kaivattua vastapuolta. Kaiken kaikkiaan kirja käsittelee toki tärkeitä (ja ilmestymisensä aikaan jopa jonkin verran vaiettuja) aiheita, tuntui se pääosin turhan kevyeltä, hyvännmielen lukemiselta. Tämä ei ole toisaalta huono asia mutta henkilökohtaisesti olisin kaivannut kirjalta enemmän tunnetta, vaikeiden tilanteiden ratkaisua ja syvempiä henkilöitä – siis jotain, mikä olisi herättänyt lisää ajatuksia ja keskustelua aiheesta.


Arvioni: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥