tiistai 16. lokakuuta 2018

MITEN MENEE JUST NYT?


Buongiorno!

Tänään kirjoitellaan taas kuulumisista ja ajatuksista täältä Milanosta. :--) Opiskelijavaihtoa on nyt takana reilu kolme viikkoa eli kohta oon asustellut täällä kokonaisen kuukauden. Uuden kaupungin mukanaan tuoma "ensihuuma" alkaa pikku hiljaa haihtua ja arki tuntumaan siltä tavalliselta elämältä. Tosin ainoat huomattavat erot ovat tämä alkusyksyä / loppukesää muistuttava sää sekä tietenkin paikallisten puhuma italia, josta en vieläkään meinaa saada aina selvää.


Opiskelun ja yllättävän paljon vaativien kurssien ohella olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä viikonloppuina sekä muina vapaina iltoina. Liian usein jään hengaamaan asunnolle kirjan tai koneen kanssa, vaikka voitaisiin keksiä tekemistä vaihtariporukalla. Meidän porukka on tosin vähän hajonnut, sillä vietetään kahdet kurssit erillään, kun luokka on jaettu kahteen ryhmään. (Toisaalta harmillista mutta oon tutustunut pariin oikein mukavaan paikalliseen opiskelijaan, joiden kanssa tehdään yhdessä projektia.)

Pari viikkoa sitten kävin päiväretkellä Comojärven rannalla sijaisevassa Comon kaupungissa ja viime viikonloppuna otin suunnan vähän kauemmaksi – lähdin nimittäin aikaisella junalla kohti rannikkoa ja yhtä Cinque Terren kylää. ♥︎ Siitä saatte varmasti kuulla myöhemmin lisää!


Kävin myös hieman extempore-keikalla, kun The Rasmus esiintyi paikallisella rock-klubilla. Oli kyllä ihan huippu-ilta, vaikka muita keikka ei kiinnostanut. Olen niin onnellinen, että päätin mennä keikalle siitä huolimatta, sillä tunnelma oli loistava ja The Rasmus veti uskomattoman kovan setin!

Oon myös yrittänyt saada houkuteltua / järjestettyä kavereita tänne lyhyille vierailuille mutta kaikilla tuntuu olevan vielä hirveästi asioita selvitettävänä ennen kuin mitään aikatauluja voi lyödä lukkoon. Sentään äiti ja mun kummitäti onnistuivat jo varaamaan lennot + hotellin tänne tammikuussa mun syntymäpäivän aikaan. Ihanaa, ettei mun tarvitse viettää tuota kyseistä päivää yksin tuntemattomien kanssa!


Täällä on siis kaikki oikeastaan aika mallillaan, vaikka koulu tuokin mukanaan reilusti kiireitä ja tekemistä. Toisaalta tämä ei haittaa, sillä niin kauan kuin pysyn liikkeellä ja menossa en ehdi jäädä kotiin ikävöimään ystäviä ja Suomea. (Sillekin on löytynyt aikaa viime päivinä...) Vaikka päivät kuluvatkin kaikkea mahdollista puuhaten, ovat illan hieman yksinäisiä – varsinkin jos luvassa ei ole edes Skype-puheluita sinne Suomeen.

Tästä huolimatta musta tuntuu yhä, että päätös tänne tulemisesta oli oikea. ♥︎

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥