sunnuntai 30. syyskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON (2010)


Moikka!

Ensimmäinen viikko täällä Milanossa alkaa kohta olla taputeltu. Ja voi pojat, mitä kaikkea näihin päiviin onkaan jo mahtunut! En osaa vielä sanoa, kuinka Milano/opiskelijavaihto -painotteiseksi tämä blogi muuttuu näiden kuukausien aikana – ainakin näin alkuun kirjoittelen luultavasti enemmän kuulumisista ja kokemuksista täällä. Ollaan lisäksi puhuttu muiden vaihtareiden kanssa lyhyiden päiväreissujen tekemisestä esimerkiksi Como-järven alueelle...

Tänään kuitenkin kirjoittelin teille puhtaaksi tämän John Greenin ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson -kirjan arvostelun.


MISTÄ ON KYSE?

David Levithanin ja John Greenin yhteistyönä kirjoittama Will Grayson, Will Grayson -kirjan päähenkilöt ovat arvatenkin saman nimiset (Will Grayson) nuoret, joiden tiet kohtaavat sattumalta. Will Grayson (1) on tutustunut netin keskustelupalstalla Isaaciin ja rohkaistuu lopulta lähtemään tapaamaan tätä Chicagoon. Chicagossa hän törmää Isaacin sijaan toiseen Williin ja tämän suureen, kovaääniseen ystävään Tinyyn. Tiny on kirjassa hyvin paljon esillä ja kirja huipentuukin hänen elämästään kertovan musikaalin "Tiny Dancer" ensi-iltaan.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Kirja jakautuu kahteen kertojaan, joista ensimmäisenä esitellyn Willin osuus on Greenin kirjoittama ja jälkimmäisen Willin tarinaa kertoo puolestaan Levithan. Näistä kahdesta pidin henkilökohtaisesti enemmän Levithanin kappaleista, mikä saattoi johtua myös ensimmäisen Willin luonteesta ja henkilöhahmosta ylipäätänsä. Will (1) vaikuttaa kirjan perusteella hyvin tylsältä ihmiseltä, täysin hajuttomalta ja mauttomalta, joka jää lähes kokonaan ystävänsä Tinyn varjoon. Hänellä on myöskin lievä pakkomiele saada Jane tyttöystäväkseen mutta kestää pitkään ennen kuin Will saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseen asialle jotain.

Sen sijaan toinen Will (2) tuntuu olevan täysin elämäänsä kyllästynyt. Hän ei halua kertoa homoudestaan kenellekään, varsinkaan "ystävälleen" Mauralle. Näiden kahden väliseen riitelyyn/ilkeilyyn kuluu kirjassa myös ärsyttävän paljon aikaa. Ensimmäiseen Williin verrattuna Will (2) tuntuu jäävän ehkä jopa hieman sivuhahmoksi sen jälkeen, kun hän tapaa Tinyn – tästä eteenpäin Will tuntuu olevan enemmän "Tinyn poikaystävä" kuin oma itsenäinen henkilöhahmonsa.

Mun mielipide kirjasta on siis hyvinkin ristiriitainen, sillä nautin kovasti etenkin David Levithanin tavasta kirjoittaa ja kuvailla tapahtumia sekä henkilöitä. Tuntuu, että tässä kirjassa sekä tarina että henkilöt jäivät mulle etäisiksi ja hieman tylsiksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥