sunnuntai 30. syyskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON (2010)


Moikka!

Ensimmäinen viikko täällä Milanossa alkaa kohta olla taputeltu. Ja voi pojat, mitä kaikkea näihin päiviin onkaan jo mahtunut! En osaa vielä sanoa, kuinka Milano/opiskelijavaihto -painotteiseksi tämä blogi muuttuu näiden kuukausien aikana – ainakin näin alkuun kirjoittelen luultavasti enemmän kuulumisista ja kokemuksista täällä. Ollaan lisäksi puhuttu muiden vaihtareiden kanssa lyhyiden päiväreissujen tekemisestä esimerkiksi Como-järven alueelle...

Tänään kuitenkin kirjoittelin teille puhtaaksi tämän John Greenin ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson -kirjan arvostelun.


MISTÄ ON KYSE?

David Levithanin ja John Greenin yhteistyönä kirjoittama Will Grayson, Will Grayson -kirjan päähenkilöt ovat arvatenkin saman nimiset (Will Grayson) nuoret, joiden tiet kohtaavat sattumalta. Will Grayson (1) on tutustunut netin keskustelupalstalla Isaaciin ja rohkaistuu lopulta lähtemään tapaamaan tätä Chicagoon. Chicagossa hän törmää Isaacin sijaan toiseen Williin ja tämän suureen, kovaääniseen ystävään Tinyyn. Tiny on kirjassa hyvin paljon esillä ja kirja huipentuukin hänen elämästään kertovan musikaalin "Tiny Dancer" ensi-iltaan.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Kirja jakautuu kahteen kertojaan, joista ensimmäisenä esitellyn Willin osuus on Greenin kirjoittama ja jälkimmäisen Willin tarinaa kertoo puolestaan Levithan. Näistä kahdesta pidin henkilökohtaisesti enemmän Levithanin kappaleista, mikä saattoi johtua myös ensimmäisen Willin luonteesta ja henkilöhahmosta ylipäätänsä. Will (1) vaikuttaa kirjan perusteella hyvin tylsältä ihmiseltä, täysin hajuttomalta ja mauttomalta, joka jää lähes kokonaan ystävänsä Tinyn varjoon. Hänellä on myöskin lievä pakkomiele saada Jane tyttöystäväkseen mutta kestää pitkään ennen kuin Will saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseen asialle jotain.

Sen sijaan toinen Will (2) tuntuu olevan täysin elämäänsä kyllästynyt. Hän ei halua kertoa homoudestaan kenellekään, varsinkaan "ystävälleen" Mauralle. Näiden kahden väliseen riitelyyn/ilkeilyyn kuluu kirjassa myös ärsyttävän paljon aikaa. Ensimmäiseen Williin verrattuna Will (2) tuntuu jäävän ehkä jopa hieman sivuhahmoksi sen jälkeen, kun hän tapaa Tinyn – tästä eteenpäin Will tuntuu olevan enemmän "Tinyn poikaystävä" kuin oma itsenäinen henkilöhahmonsa.

Mun mielipide kirjasta on siis hyvinkin ristiriitainen, sillä nautin kovasti etenkin David Levithanin tavasta kirjoittaa ja kuvailla tapahtumia sekä henkilöitä. Tuntuu, että tässä kirjassa sekä tarina että henkilöt jäivät mulle etäisiksi ja hieman tylsiksi.


lauantai 29. syyskuuta 2018

VIIKON POSITIIVINEN X 15

Moikka ja mahtavaa lauantaita!

Mulle kuuluu kaikin puolin todella hyvää ja oon tällä hetkellä uskomattoman onnellinen. Vaikka viikko sitten tuntuikin, että lähteminen saattaa olla samalla elämäni paras päätös sekä pahin virhe – juuri nyt vaikuttaa siltä, että kyseessä on enemmän tuo ensimmäinen vaihtoehto. :--) Koulu alkoi tosiaan tällä viikolla mutta tunnit lähtevät kunnolla käyntiin vasta ensi viikolla. Tällä viikolla mulla on siis ollut ihan kivasti vapaata aikaa, jota oon viettänyt niin itsekseni kuin muiden vaihtareiden kanssa.

Koska musta tuntuu, että tällä hetkellä kaikki on hyvin ja tunnen oloni onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan, niin haluan jakaa teillekin vähän positiivisia ajatuksia ja tapahtumia tämän kuluneen viikon varrelta.


♥︎ Lämmin ja aurinkoinen sää – Mulla ei todellakaan ole ikävä Suomen kylmiä aamuja!

♥︎ Perjantai-illan aperitivot – Vietettiin eilinen ilta Naviglin kaupungin osassa aperitivoja nauttien. Ihan mahtava konsepti: juoman hinnalla pöytään saa kaikenlaista hyvää naposteltavaa!

♥︎ Ihanat vaihtaritytöt – Meitä on täällä seitsemän ja tullaan todella hyvin toimeen.

♥︎ Lähikaupan tuore foccaciaSiis suorastaan t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-t-a.

♥︎ Tunnin mittaiset Skype-puhelut äidin ja ystävien kanssa – Opetin äidin käyttämään Skypen videopuheluita, jotta pystyn näkemään, mitä pojille (=kissoille) kuuluu. :---)

♥︎ Lyhyt kävelymatka koululle – Metron tai raitiovaunun käyttäminen ei hirveästi houkuttele, sillä kävelen samassa ajassa koululle. Samalla saan liikuntaa, raitista ilmaa ja nauttia maisemista.

♥︎ Mahtava kämppis ja kiva asunto – Tämä meni paljon paremmin kuin olisin voinut haaveilla!

♥︎ Joululomaksi ostetut lennot Suomeen – Vietän reilun kaksi viikkoa kotona Suomessa ja hankin viikolla viimein (!) suorat lennot Helsinkiin. Jouluna lentäminen maksaa huomattavasti enemmän mutta onneksi hinnat eivät olleet vielä liian korkeat.


♥︎ Hyvin parantunut tatuointi – Saatte tästä luultavasti kohta postausta kuvien kanssa.

♥︎ Liput Ed Sheeranin keikalle – Mulla on ihan huippuja kavereita, joista yksi onnistui jonottamaan meille ensi kesäksi liput Ed Sheeranin keikalle. (Luv ya!)

♥︎ Gossip Girl – Netflixin sarjat alkoivat olla suurimmaksi osaksi nähtyjä mutta menin sortumaan katsomaan pari jaksoa Gossip Girliä ja nyt mennään jo neljännessä kaudessa... Hups.

♥︎ Jäätelön syöminen myöhään illalla – Missä muualla jäätelöä saa vielä kello yksitoista illalla, kun kävelet baarista kotiin?? Ehdottomasti jatkoon.

♥︎ Ohuet ja rennot neuleet – Aamut ovat olleet hieman viileitä (+13 astetta) mutta iltapäivällä lämpötila on sitten näyttänyt jo +26 astetta. Paras valinta on siis ohut neule, joka lämmittää muttei ole liian kuuma myöhemmin.

♥︎ Erinomainen Wi-Fi-yhteysMun suurimpia pelkoja tänne tullessa oli se, ettei meidän asunnon langaton yhteys olisi kunnollinen. Tämä oli onneksi ihan turha pelko, sillä kaikki toimii erittäin hyvin.

♥︎ Milano – Vaikka kaupungista on vielä paljon näkemättä, tuntuu Milano jo nyt yllättävän kotoisalta.

torstai 27. syyskuuta 2018

MILANO, NICE TO MEET YOU.

Buona sera!

Neljäs päivä Milanossa on parhaillaan kääntymässä kohti iltaa ja löysin vapaata aikaa tulla päivittelemään kuulumisia ja fiiliksiä myös tänne blogin puolelle. ♥︎ Reaaliaikaisia kuulumisia näkyy paremmin instagramin puolella, josta nämäkin kuvat on poimittu.


Kaikista peloista huolimatta mun lennot tänne Milanoon sujuivat erittäin mallikkaasti. Välilasku Münchenissä ei ollut yhtään hassumpi, vaikka vaihtunut lähtöportti aiheutti hetken ajan ylimääräisiä sydämen tykytyksiä... Vaihto oli kuitenkin älyttömän nopea ja sekä mä että mun matkalaukku selvittiin Milanoon suuntaavaan koneeseen. Kentällä matkalaukku ilmestyi hihnalle ensimmäisten joukossa ja keskustaan menevä bussikin löytyi vaivattomasti. Keskustan rautatieasemalla odotin hetken, että mun tuleva kämppis tulisi vastaan ja jatketiin yhdessä raitiovaunulla asunnolle.

Meidän asunto sijaitsee rauhallisella città studin alueella eikä mulla ole tässä vaiheessa yhtään valituksen aihetta. Täältä kävelee koululle alle puoli tuntia ja muut kulkuyhteydet on myös hyvät. Ihan asunnon nurkalla on sekä raitiovaunu- ja bussipysäkki sekä taksitolppa. Tämän lisäksi mun huone on hyvän kokoinen ja asunto muutenkin ihan hyvässä kunnossa. (Ihanaa saada taas kaasuliesi käyttöön!) Lisämaininnan saa vielä nopeasti toimiva wi-fi, joka kuuluu mulla vuokraan.


Tähän viikkoon ei ole mahtunut vielä paljoa koulua, sillä nähtiin tiistaina vaihtarien ja opiskelusta vastaavan koordinaattorin kanssa pikaisesti. Saatiin tuolloin käsiin koko puolen vuoden kestävät lukujärjestykset sekä nopea kierros koulun tiloissa. Keskiviikkona osallistuttiin viralliseen koulun aloituksen infoon, jossa tavattiin pikaisesti paikalliset opiskelijat. Opiskellaan siis koulun englannin kielisellä linjalla, joten kaikki info ja opetus saadaan englannin kielellä. (Vähän harmillista mutta eiköhän tuota italiaa tule harjoiteltua myös arjessa.)

Tänään sitten aloitettiin aamu Rhinoceros-ohjelman parissa, mikä tuntui olevan suurimmalle osalle täysin tuntematon. Onneksi mulla on ohjelman perusteet vielä jotenkin muistissa, niin tunti ei ollut erityisen vaativa. Huominen (ja perjantait yleensä) onkin sitten vapaapäivä ja ollaan parhaillaan suunnittelemassa jotain menoa tälle illalle muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Meitä on täällä seitsemän opiskelijaa Erasmus-ohjelman kautta: kaksi Lontoosta, kaksi Ruotsista, yksi Saksasta sekä kaksi meitä suomalaista. :---)


// Nyt painelen pikaiseen suihkuun ja yritän selvitellä milloin ja missä me nähdään tänään. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

MAHTUUKO SUN ELÄMÄ MATKALAUKKUUN?


Heissan ihmiset.

Tänään on se "viimeinen" päivä Suomessa ja yöllä sitten mennään! Mun lento lähtee aamulla jo kuuden aikaan, joten lähden lentokentälle jo kolmen aikaan. Eli nukkuminen jää ensi yön osalta kokonaan välistä, mikä on mun mielestä yksi ainoita matkustamisen huonoja puolia... Onneksi huomenna ei ole tiedossa mitään ohjelmaa, joten toivottavasti pääsen jo ajoissa nukkumaan. :--)

Valitsin lennot Lufthansalta, sillä ne oli huomattavasti Finnairin suoria lentoja halvemmat eikä mua haitannut lyhyt koneen vaihto. Aamulla suuntana on ensin siis München, jossa vaihdan konetta kohti Milanon Malpensaa. Kentältä pitäisi olla helppo päästä bussilla Milanon keskustan rautatieasemalle, jonne mun uusi kämppis on luvannut tulla vastaan. Vähän jo jännittää, miten kaikki tulee sujumaan!


Mulla on ollut tapana valita aina suorat lennot, joten odotan peloissani tuota Münchenissä tapahtuvaa vaihtoa – varsinkin kun siihen on aikaa vain noin 40 minuuttia. Lisäksi jännitystä aiheuttaa matkalaukku, sillä olen oikeasti nähnyt painajaista, että mun matkalaukku on joutunut vahingossa etelänavalle eikä sitä enää saanut takaisin! :--D (Tuskin näin kuitenkaan käy.) Matkalaukusta puhuttaessa, mun pitäisi luultavasti sammuttaa jo kone ja aloittaa tavaroiden pakkaaminen. Tunnustan, että olen yrittänyt vältellä asiaa koko aamun, sillä laukun vieressä oleva alustava tavarapino näyttää siltä, ettei sillä ole mitään mahdollisuutta mahtua laukun sisään.

Onneksi mulla on jo valmis lista tavaroista ja vaatteista, jotka on ehdottomasti otettava mukaan – eli mitään tärkeää tulee tuskin unohtumaan. Hassua, kuinka paljon kaikkea ihminen tarvitsee kolmeksi/viideksi kuukaudeksi! Varsinkin kun mun vaatekasa on karsittu mahdollisimman pieneksi, sillä vaatteita on helpompi hankkia lisää tarpeen mukaan. Ensin tuntui, ettei mukaan edes lähtisi paljoa tavaraa mutta jotenkin salakavalasti lista vain kasvoi kasvamistaan. ;--) Voitteko kuvitella, että mä tarvitsen mukaan kuusi erilaista laturia? Olen kuitenkin positiivinen, että kaikki mun selviämisen kannalta tärkeimmät jutut tulee mahtumaan matkalaukkuun ja sen 23 kg painon rajoihin.

Miten on, mahtuisiko sun elämä matkalaukkuun?

torstai 20. syyskuuta 2018

KILPIKONNAN KUORELLA (2018)


Huomenta ihanat!

Viikko alkaa hiljalleen taipua viikonlopun puolelle ja mun lähteminen on lähempänä kuin koskaan. Siitä syystä mun ahdistus kasvaa koko ajan ja nyt oli pakko ottaa taukoa pakkaamisesta ja kaikesta suunnittelusta – eli päädyin pakenemaan tänne blogin puolelle, missä useampi postaus odottaa viimeistelyä (tämä mukaan lukien). Alkusyksy oli lupaavaa aikaa lukemiselle, sillä tein muutamana etäpäivänä töitä Töölön kirjastolla aivan nuorisohyllyn vieressä ja mukaan lähti tietenkin useampia kirjoja, joita luin myöhään yöhön...


MISTÄ ON KYSE?

John Greenin uusin teos, Kilpikonnan kuorella, oli ilmestyessään paljon esillä mutta en oikein syttynyt kirjalle. Nyt löysin kirjan hyllystä kirjailijan toisen kirjan vierestä ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Kirja seuraa Aza-nimisen nuoren elämää pakko-oireiden kanssa. Aza pelkää kuollakseen saavansa bakteeritartunnan ja kuolevansa, minkä vuoksi hän käykin terapiassa.

Kun paikallinen miljonääri katoaa ja tämän löytämisestä luvataan palkkio, houkuttelee Azan ainoa ystävä, Daisy, hänet mukaan etsintöihin. Kadonneen miehen poika, Davis, on Azan vanha tuttu ja nuoret päätyvät tutustumaan uudelleen. Viettäessään aikaa Davisin kanssa Aza yrittää tasapainotella tunteidensa ja pakko-oireisten ajatustensa välillä. Samalla hän joutuu myös miettimään, kannattaako Davisin isä todella löytää vai olisiko poikien elämä parempaa ilman häntä.

MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Mulle jäi kirjasta hieman ristiriitainen fiilis. Tavallaan tykkäsin erilaisesta ja hieman oudosta rakkaustarinasta mutta välillä pakko-oireiden kuvaileminen oli todella raivostuttavaa mutta todentuntuisia. En ole aiemmin lukenut kirjaa, jossa päähenkilö kärsisi pakko-oireista ja kun kyseessä on varsinkin minä-kertoja niin pakko-oireiset ajatukset tuntuivat jopa häiritseviltä ja sekoittivat omia ajatuksiani. En tiedä henkilökohtaisesti millaista pakko-oireisen henkilön päässä on mutta kirjan tuottama kokemus tuntui omasta mielestäni aika ahdistavalta.


// Oikein mahtavaa päivää teille kaikille!

tiistai 18. syyskuuta 2018

FIILIKSET KESÄN TYÖHARKOISTA


Moikka tyypit!

Viime viikon perjantaina oli mun viimeinen päivä idaDesignin toimistolla työharjoittelussa ja siihen päättyi mun tämä kesän 13 viikkoa kestäneet työharjoittelut. Mulla on takana siis aika erilainen kesä kuin yleensä, sillä ehdin tosiaan lomailla ainoastaan yhden kuukauden!

Tänään ajattelin koota yhteen ajatuksia kesän aikana syntyneistä ajatuksista työharjoitteluun ja sisustusarkkitehdin/muotoilijan alaan liittyen. Avuksi otin muutaman kiinnostavan mulle esitetyn kysymyksen, joihin vastaan just nyt.


Kannattiko työharjoittelu?

Ehdottomasti kannatti. Vaikka välillä olikin päiviä, jolloin töihin meneminen tuntui aivan kauhealta, olen sitä mieltä, että työharjoittelussa oli huomattavasti enemmän hyötyä ja plussaa. Suuren osan kesästä työskenteleminen ja siinä sivussa kahden kesäkurssin suorittaminen oli kyllä kieltämättä aika rankkaa, enkä ainakaan itse laittaisi ollenkaan vastaan, jos näiden harjoittelujen ajankohta siirrettäisiin osaksi lukujärjestystä esim. keväälle tai syksylle.

Mitä töitä tein harjoittelujen aikana?

Olin töissä sekä sisustuslehden toimituksessa että sisustusarkkitehtitoimistossa, joten sain alasta hyvinkin monipuolisen kuvan. Toimituksessa töihini kuului tietenkin sisustusjuttujen tekeminen, tuotteisiin tutustuminen, kuvakset sekä valmistajien kanssa vuorovaikutuksessa oleminen. Pääsin mukaan myös Finlaysonin syksyn uutuuksien julkistamiseen! Toimistolla työt olivat lähempänä koulumaailmaa, kun tein suunnitelmia yksityiskoteihin, piirsin pohjapiirustuksia ja projektioita, valitsin tuotteita sekä valaisimia ja otin tiloista mittoja. Harkan loppupuolella kävin läpi toimiston materiaalikirjaston.


Miten sain kaksi työharjoittelupaikkaa?

Aloitin hakemusten lähettämisen alkukeväällä ja laitoin hakemuksia useita kymmeniä eri paikkoihin. Yritin miettiä mahdollisia harjoittelupaikkoja myös toimistojen ulkopuolelta ja sainkin kutsun Dekolle haastatteluun. Pyrin panostamaan sekä sähköpostiviestiin, että mukaan liittämääni hakemukseen ja osoittamaan, että olen tietoinen millainen työpaikka kyseessä on. Myöhäisemmän työharjoittelupaikan sain, kun toimisto oli vastannut heillä olevan jo harjoittelija kesän ajaksi – johon ehdotin lyhyttä harjoittelua syksylle ennen vaihtoon lähtöäni. Yllätyksekseni sainkin kutsun haastatteluun. :--)

Mitä uutta opin?

Opin harjoitteluissa paljon konkreettisia juttuja, joita koulussa olisi jopa mahdotonta opettaa. Lisäksi pääsin vahvistamaan osaamistani AutoCad-ohjelman parissa, sillä tavallisesti teen työt aina eri ohjelmalla. Ajatukseni ja mielikuvani yrittäjänä toimimisesta muuttuivat huomattavasti, kun pääsin seuraamaan läheltä, kuinka monipuolista yrittäjän arki ja työtehtävät ovat! Opin harjoittelun aikana myös paljon erilaisista materiaaleista sekä alalla toimivista valmistajista sekä maahantuojista.


Mikä oli parasta?

Ehdottomasti parasta oli kuulla, kun asiakas/työkaveri antoi positiivista kommenttia tekemästäni suunnitelmasta! Siitä tuli niin hyvä mieli ja tuntui, että ehkä mä tosiaan osaan jotain ja tämä ala on mua varten. ♥︎

Mikä oli huonoa tai ärsyttävää?

Välillä tuntui, että työ ei oikein mene mihinkään suuntaan tai jäin jumiin johonkin turhauttavaan asiaan. Myös päivät, jolloin tuntui, että haluan vain jäädä kotiin nukkumaan mutta oli pakko tulla töihin ottivat välillä voimille...


Millaisen kuvan sain alan työelämästä?

Kuten aiemmin sanoin, kaksi hyvin erilaista alan työpaikkaa antoivat mulle erittäin monipuolisen kuvan työelämästä. Näiden lisäksi on tietenkin vielä useita muita työpaikkoja, joille tämän alan opiskelu voi johdattaa. Mä näkisin itseni ihan helposti kummankin kaltaisessa työssä ja harjoittelun jälkeen mun "pelko" yrittäjyyttä kohtaan on myös hieman vähentynyt, mistä olen super iloinen.

Sisustusarkkitehtuuri ja muotoilu vaikuttaa muutenkin alalta yhä enemmän kutsuvalta ja mun mielikuvan mukaan alalla ollaan hyvin verkostuneita ja ihmiset luovat paljon suhteita muihin alalla toimiviin. On siistiä huomata, että kaikkea ei välttämättä tarvitse osata/hallita itse, kun ympäriltä löytyy monia eri alojen osaajia ja ammattilaisia.


// Jos sulla on jotain kysyttävää niin vastaan mielelläni kommenttien puolella!

maanantai 17. syyskuuta 2018

WANTED: PLATFORM BED

CIAO!

Arvatkaa, kuinka rasittavaa on unelmoida kodin sisustuksesta juuri silloin, kun tiedät, että olet kotona seuraavan kerran vasta noin viiden kuukauden päästä? Niinpä. Ärsyttävää mutta toisaalta, ainakin kaikkia mahdollisia ideoita tulee harkittua ja pohdittua pitkään – luvassa ei siis ainakaan ole äkkipikaisia päätöksiä, joita kadutaan myöhemmin.

Viime kerralla haikailin ihanien sängynpäätyjen perään mutta koska kesän ja alkusyksyn työkuviot sekä tämä opiskelijavaihto lykkäsivät senkin projektin aloittamista, päädyin miettimään koko sängyn pistämistä uusiksi. Mulla on tällä hetkellä noin 90cm leveä sänky, joka on oikeasti lainassa äidiltä. Jep – mä en ole vielä kahden vuoden aikana saanut aikaiseksi käydä ostamassa itselleni ikiomaa sänkyä. (Guilty as charged.) Nyt ajatuksen lähdettyä itämään, olen tullut siihen tulokseen, että mä ja kissat ansaitaan reilusti leveämpi sänky, etenkin kun meidän makuuhuoneeseen sellainen mahtuisi ihan helposti.


Sänkytrendeissä yksi on mun mielestä ylitse muiden: nimittäin Platform Bed -nimellä kulkevat matalat sängyn rungot, joiden päälle asetetaan ihanan muhkea patja. ♥︎ Juuri tällaisesta tämäkin tyttö unelmoi juuri nyt! Japanilaisesta tyylistä inspiraationsa saaneet ilmavat ja minimalistiset sängyt ovat kauniita ja sopivat hyvin mun tyyliin. Eurolavojen päälle kasattua sänkyä en ehkä omaan kotiini haluaisi mutta tuollainen kolmannessa kuvassa näkyvä pyörillä liikkuva taso näyttää aika houkuttelevalta!

Näistä tuo keskimmäinen ja viimeinen vaihtoehto eivät vaikuttaisi liian monimutkaisilta myöskään itse koululla rakennettaviksi, mikä säästäisi varmasti mukavan summan rahaa. Kauniita sängyn runkoja löytyy muuten myös Futonnetti-verkkokaupasta! Täytyykin katsoa sitten maaliskuussa, kuinka vahvasti tällainen sänky mua vielä kutsuu – eihän sitä tiedä, jos keväällä löytyisi vapaita päiviä puupajalla vietettäväksi... ;--)


Millaisia ajatuksia platform bed herättää teissä?

lauantai 15. syyskuuta 2018

IN MY HEAD (2018)


Moikka ja mahtavaa keskiviikkoa!

Runot eivät ole oikein koskaan olleet mun juttu – tai niin mä luulin, kunnes törmäsin instagramissa ja pinterestissä J.M.Stormin sekä Atticuksen runoihin. Edellä mainitun runoihin ihastuin erittäin syvästi ja päätinkin tilata miehen runokirjan muiden syksyn kirja-uutuuksien mukana. Luin kirjan samana iltana, kun posti oli tuonut kirjatilauksen ja seuraavina päivinä selailin vielä läpi muutamia runoja, jotka olivat jääneet erityisesti mieleeni. Kirjasta tuli valehtelematta yksi suosikeistani ja luulen, että tulen olemaan tulevaisuudessa paljon avoimempi runokirjoja kohtaan!


MISTÄ ON KYSE?

In My Head -runokokoelma on J.M.Stormin ensimmäinen julkaistu runokirja, tämän saatua paljon suosiota instagramissa julkaisemillaan runoilla. Runojen lisäksi sivuilta löytyy upeita mustavalkoisia kuvituksia, jotka sopivat täydellisesti runoista välittyvään tunnelmaan. Lisäksi pidän runojen asettelusta, fontista sekä siitä, ettei niissä esiinny lainkaan isoja kirjaimia – nämä seikat tekevät runoista paitsi tunnistettavia myös kiinnostavia.

Ainoa miinus kirjassa on se, että olisin toivonut runoja olevan vielä enemmän! Kirjan luki läpi aivan liian nopeasti ja jäin kaipaamaan lisää... :--D Onneksi lisää runoja on saatavilla jmstormquotes-käyttäjän instagram-sivulla.

Lisäksi suosittelen vilkaisemaan myös atticuspoetry-käyttäjän runoja!


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Omia suosikkejani ovat erityisesti she-aiheiset runot, joita löytyy paljon lisää miehen instagram-tililtä (miksi kaikkia ei ole julkaistu???), sillä ne puhuttelevat itseäni usein hyvinkin henkilökohtaisella tasolla ja löydän runoista paljon ajatuksia, jotka ovat käyneet myös omassa päässäni. Stormilla on muutenkin oma tyylinsä kuvailla elämää ja siihen liittyviä ajatuksia hieman synkällä ja surullisella tavalla, joka uppoaa ainakin muhun todella kovaa. Siksi uskon, että muutkin, jotka ovat kokeneet omassa elämässään samankaltaisia asioita pystyvät samaistumaan näihin runoihin.


you can't save me
because i am
already doomed.
we all are.
but you can
hold my hand
as we watch
the sun burn
down the sky.

– jmstorm


// Ovatko J.M.Stormin runot sulle tuttuja?

perjantai 14. syyskuuta 2018

HABITARE 2018


Hei tyypit!

Keskiviikon työpäivä poikkesi vaihteeksi normaalista toimistolla istumisesta, sillä aamulla aukesi tämä vuoden Habitare-messut. Mun tuskin pitää selvittää, mistä on kyse – vai onko joku täysin pimennossa Suomen suurimmista sisustusmessuista? :--D Avajaispäivän aamun tunnit oli varattu etukäteen rekisteröityneille ammattilaisille sekä median edustajille ja alan opiskelijana mä kuuluin tuohon ensimmäiseen ryhmään. Pääsin paikalle hieman kymmenen jälkeen, sillä pyörähdin aamulla ensin toimiston kautta. 

Tykkään tosi paljon tuosta messujen "ammattilaisajasta", sillä paikalla on silloin tietenkin vähemmän väkeä ja esim. valokuvien ottaminen onnistuu paljon helpommin. Myös messujen osastojen edustajien kanssa ehtii vaihtaa pari sanaa eikä "käytävillä" ole niin kova tungos. Tänä vuonna mä viihdyin messuilla kolmeen asti, jonka jälkeen kävin nopealla kierroksella ID-messuilla, joista en vielä tänäkään vuonna saanut paljoa irti. Musta tuntuu, että kyseessä on enemmän alan ammattilaisten sosiaalisoitumiseen ja suhteiden luontiin tarkoitettu tapahtuma...

Habitare inspiroi paljon tänäkin vuonna, vaikka tutut elementit näkyivät vahvasti tänäkin vuonna. Toisaalta luonnollinen koivu ja tammi kuuluvat voimakkaasti pohjoismaiseen muotoiluun eli niitä nähdään varmasti aina. Messut ovat auki vielä tämän viikonlopun, joten ehdit vielä inspiroitumaan! Jos sulla ei ole tähän mahdollisuutta niin tässä ainakin muutama kuva messuilta:


Marimekon syysuutuudet ruskean eri sävyissä


Dekon pisteen syksyinen kukkatyöpaja


 Tapio Anttila x Honkatalot: Perintötekijät-paviljonki


Innolux


// Vierailitko sä Habitare-messuilla?

torstai 13. syyskuuta 2018

PARHAAT TACOT


Hei ihanat!

Tavallisesti ihmiset voi jakaa kahteen joukkoon: niihin jotka tykkäävät pehmeistä tortilloista ja niihin jotka pitävät rapeista taco-kuorista. Mä itse kuuluin aiemmin ehdottomasti tuohon ensimmäiseen joukkoon mutta löydettyäni maissilastujen ihmeellisen maailman myös mun mielipide tacoista muuttui. Nyt olen all about that rapea tacokuori + lämmin jauhelihatäyte + raikkaat kasvikset. ♥︎ Itse asiassa olin niin ihastunut kyseiseen yhdistelmään, että söin kokonaisen viikon pelkästään tacoja... Syynä oli osittain se, että jotain jäi aina jäljelle ja kun hankin muita aineksia lisää, oli pian jäljellä taas jotain muuta. :--D


PARHAAT TACOT (12 annosta)

1 pkt taco-kuoria
400 g jauhelihaa
1 pss texmex-maustetta
1 tlk ruskeita papuja
1 jäävuorisalaatti
1 punainen paprika
1 avokado
1 pss juustoraastetta
1 prk Creme Bonjour Valkosipuli & Yrtit -ranskankermaa


1. Aloita ruskistamalla jauheliha. Lisää jauhelihan joukkoon pavut ja texmex-mauste ja paista kypsäksi paistinpannulla.

2. Pilko paprika, avokado ja salaatti kulhoihin.

3. Lämmitä halutessasi myös taco-kuoret ja täytä mielesi mukaisesti täytteillä.


// Olisiko tänään ehkä taco-torstai?

tiistai 11. syyskuuta 2018

IHANA SÖDERSKÄR


Hei tyypit!

Elokuun lopussa koitti viimein yksi tietty sunnuntai, jota olin odottanut aina keväästä asti. Oltiin nimittäin saatu varattua meille paikat risteilylle täältä Helsingistä Söderskärin majakalle – reissu, jota olin ehtinyt suunnitella koko kesän. Aamulla sää oli hieman pilvinen ja viileä mutta sentään sadetta ei luvattu Porvoon edustalle. Tästä huolimatta päätin napata mukaan paksun neuleeni lisäksi vielä sadetakin, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi merellä puhaltavaa tuulta vastaan.

Mukaan reissuun lähti mun kummitäti, sillä tämä reissu oli oikeastaan (hyvin) myöhäinen syntymäpäivälahja. Saatiin hyvät paikat veneen takakannelta, jossa nautittiin raikkaasta meri-ilmasta noin kolme tuntia kestäneen matkanteon ajan. Tässä vaiheessa se paksu neule ja sadetakki -kombo oli aika ihana. ♥︎


Söderskärillä meitä odotti muutama rantaan ankkuroitu purjevene sekä reilu joukko läheiseltä saarelta kajakeilla majakalle meloneita tyyppejä. Aika hurjaa, sillä allot olivat kuitenkin aika suuret vaikkei tuuli niin kova ollutkaan! Viivyttiin saarella reilun tunnin ajan ja ehdittiin rauhassa kierrellä, kiivetä majakan huipulle, ottaa paljon valokuvia sekä tuhota suurin osa mun mukaan ottamista eväistä. Kuka muu on sitä mieltä, että ruoka/eväät maistuvat aina 100 x paremmalta ulkona?

Meidän reissu oli erittäin onnistunut eikä tuo hieman pilvinen sää ollut yhtään huonompi. Majakalla fiilis oli kuin olisi astunut suoraan Muumipappa ja meri -kirjan sivuille ja tuo mun kirkkaanpunainen pipo aiheutti omalta osaltaan kovat Jacques Cousteau -vibat. :--D


 // Ootko sä käynyt Söderskärin majakalla?