tiistai 21. elokuuta 2018

THE SKY IS EVERYWHERE (2010)


Moikka ja erittäin myöhaistä tiistai-iltaa!

Oon ollut tänään ihan super-tuottelias, sillä kävin työpäivän jälkeen keskustassa hoitamassa parit asiat, hain R-kioskille tulleen postipaketin, piipahdin kaupassa, tein ruokaa ja hoidin viimein kesäkurssin itse- ja vertaisarvioinnit kuntoon. Näiden lisäksi kirjoitin sähköpostia sekä Milanoon että ruotsin uusintakoetta koskien... Tuntuu älyttömän hyvältä, kun niin monta asiaa poistui mun to do -listalta! :--)
MISTÄ ON KYSE?

Koska tuo aiemmin mainitsemani postipaketti sisälsi neljä uutta kirjaa, on meidän syytä kiristää tahtia näiden luonnoksissa odottavien kirja-arvostelujen suhteen! (Tai ehkä nämä ovat enemmän esittelyjä?) Toiseksi viimeisimpänä luettujen kirjojen listalta löytyy Jandy Nelsonin The Sky is Everywhere -teos, johon tarttuminen kesti melko kauan – muistatteko milloin luin kirjailijan I'll give you the Sun -kirjan?? Vaikka tuokin kirja vakuutti mut Nelsonin taidosta kirjoittaa oli mulla jostain syystä vahvat ennakkoluulot tätä toista teosta kohtaan.

Kirjan pääosassa on siskonsa yllättäen menettänyt Lennie, joka yrittää palata takaisin normaaliin elämään. Ainoana ongelmana on vain se, että kaikki tuntuu muistuttavan häntä kuolleesta siskostaan. Ainoa, joka tuntuu ymmärtävän Lennien kaipauksen on Baileyn poikaystävä Toby. Koulussa Lennie tutustuu kuitenkin myös kiehtovaan Joe'hin, joka on uusi kaupungissa ja saa Lennien unohtamaan hetkeksi menetyksensä. Molemmat tarjoavat Lennielle jotain, jota tämä tarvitsee mutta voivatko kaksi erilaista maailmaa mitenkään välttyä törmäykseltä?


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Näin jälkeen päin en ymmärrä, miksi oikein jätin kirjan lukemisen näin myöhäiseksi?? Voin aivan rehellisesti sanoa, että pidin kirjasta hyvin paljon – eikä siinä ollut tällä kertaa mitään, mikä olisi jäänyt ärsyttämään mieltäni. (Mikä on nykyään hyvin harvinaista.) Mielestäni kirjan henkilöt olivat samastuttavia, vaikka välillä huomasinkin ihmetteleväni heidän tekemiään valintoja.

Kirjassa omia suosikkejani olivat kappaleiden väleistä löytyvät "tekstin pätkät", jotka olivat päähenkilön (Lennie) erinäisiin paikkoihin jättämiä lappusia, joihin hän kirjoitti mieleensä tulleita ajatuksia, runoja ynnä muita sellaisia.


// P.S. Mulla on niin paljon luettavaa täällä ♥︎

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥