perjantai 23. maaliskuuta 2018

SAAKO OMAA ONNEA NÄYTTÄÄ?


Jokainen unelmoi varmasti jostain ja usein ihmiset jakavat avoimesti unelmiaan keskenään. Kuitenkin tuntuu, että siinä vaiheessa, kun nuo kyseiset unelmat alkavat toteutua niin muiden suhtautuminen saattaa käydä jotenkin nihkeäksi. "Ai taasko sä oot menossa jonnekin?" Etkö sä just käynyt keikalla?" -tyyppiset lausahdukset saavat tuntemaan, että ehkä niistä unelmista ei saisi puhua ollenkaan ääneen. Yhä harvempi tuntuu olevan vilpittömästi onnellinen toisten puolesta ja kateuden määrä kasvaa koko ajan. Tämä on oikeasti ongelma, sillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmää helposti kuviin ja ihmisiin, joihin alkaa verrata itseään. On yllättävän vaikeaa olla tyytyväinen siihen, mitä itsellään on, kun näkee, mitä kaikkea itsellä voisi olla.


Sosiaalisessa mediassa, jossa ihmiset usein haluavat näyttää vain ne kivat ja positiiviset jutut elämästään, on alkanut tuntua siltä, että voiko omaa onneaan korostaa vai pahoittaako joku mielensä siitä? Varsinkin kampanjat, joissa halutaan näyttää sitä normaalia arkea tuntuvat unohtavan kokonaan sen, että usealle esim. Instagram on juuri se paikka, johon halutaan kerätä kaikki kauneimmat kuvat ja hetket omasta arjesta. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kyseinen henkilö eläisi jonkinlaisessa valheessa tai yrittäisi ainoastaan hehkuttaa omaa onneaan. Miksi olisi jotenkin hyväksyttävämpää julkaista kuva meikittömästä naamasta kuin siitä juhlia varten laitetusta lookista?

Suomalainen sanonta "Kellä onni on, se onnen kätkeköön" vaikuttaa elävän hyvin vahvana vielä tänäkin päivänä.

Etenkin bloggaajia moitittiin yhdessä vaiheessa siitä, kuinka heidän elämänsä on blogin perusteella aivan liian kiiltokuvamaista. Mun mielestä tämä on oikeastaan hupsua, sillä kuka odottaa näkevänsä esim. naisten lehden kannessa meikittömän naapurin Tarjan tai sisustuslehden sivuilla kuvan perheen pyykkiläjästä? Blogeja lukiessa unohtaa erittäin helposti, että bloggaaja ei todellakaan jaa kaikkea elämästään blogiin. Tuskin kukaan ihminen avaa elämäänsä kaikkien katsottavaksi, joten miksi bloggaajan oletetaan tekevän näin? En ainakaan itse muista allekirjoittaneeni blogia perustaessani mitään sopimusta, joka käskisi jakaa ihan kaiken elämästäni.

( Taidan jättää tämän yksityisyyttä käsittelevän tekstin tähän ennen kuin postauksen punainen lanka katoaa kokonaan. )


Mun mielestä on erittäin surullista, että ihmiset eivät enää uskalla jakaa hyviä uutisia, muiden negatiiivista suhtautumista peläten. Usein ne hyvät asiat uskalletaan kertoa enää vain lähipiirille ja jos ne jaetaan muille niin onnea ja innostuneisuutta yritetään melkein peitellä. Mä jouduin miettimään pidemmän aikaa, uskallanko jakaa omia unelmia (ja niiden toteutumisia) ollenkaan tänne blogiin. En haluaisi saada ketään tuntemaan itseään jotenkin vähemmäksi tai kateelliseksi – saati vertaamaan omaa elämäänsä mun elämään. Etenkin siksi, että mun elämään mahtuu paljon muutakin kuin asiat joita tänne jaan! Tuskin kenenkään elämä on täydellistä koko ajan, vaikka ulkopuolelta siltä saattaakin näyttää.

Tästä tekstistä tuli paljon epäselvempi kuin tarkoitus oli. Ehkä joku nappasi edes muutaman pointin sieltä sun täältä ja sai käsityksen, mitä oikein yritin sanoa. Toivottavasti. Olisi mukavaa kuulla myös, mitä te mietitte aiheesta?

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti ja ihan supertärkeä aihe! Mä niin samaistun tuohon, että omia juttujaan ei mielellään enää jaa, kun kokee heti saavansa kateellista / vihaista / paheksuvaa kommenttia siihen. Mä just valmistuin mun kolmanteen ammattiini, ja lähipiirin opiskelijat, työttömät ja elämämkoululaiset alkoivat heti kateellisina kuittailemaan, että täytyykö totakin nyt hehkuttaa. Toiset taas alkoivat heti mollaamaan itseään, kun ei ole "mitään muhun verrattuna". Kyllä siitä tulee paska fiilis, ja oma onni tuntuu jopa vähän pahalta, kun toisilla ei näytä menevän "yhtä hyvin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ekaksi onnittelut uudesta ammatista! Ihan huippu juttu! :--) Ja oli kiva kuulla, että säkin olet pohtinut samaa aihetta! Nykyään tuntuu, että ihmisten on todella vaikeaa iloita toistensa puolesta, mikä on todella harmillista, sillä ainakin mun mielestä on ihanaa juhlia yhdessä muiden (ja omia) onnistumisia.

      Poista

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥