maanantai 12. maaliskuuta 2018

HAASTA ITSEÄSI


" DO SOMETHING THAT SCARES YOU EVERYDAY."

Viime heinäkuussa kirjoitin tänne blogiin mun ajatuksia ROHKEUDESTA (JA MATKUSTAMISESTA) ja siitä kuinka haluaisin olla ihmisenä spontaanimpi enkä aina miettiä, mitä voisi tapahtua pahimmassa mahdollisessa tapauksessa. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen voin ylpeänä sanoa, että tuo lupaus on pitäänyt – ja oikeastaan jopa laajentunut huomaamatta.

Ensin lupaukseni liittyi vahvasti juuri tuohon suunnitelmallisuuteen ja siihen kuinka kaikkea ei tarvitse tietää ja suunnitella etukäteen, sillä elämällä on tapana yllättää. Halusin oppia elämään hieman huolettomammin ja huomata, että kyllä elämässä selviää monista asioista. Vuoden vaihteessa tein tähän rohkeus-teemaan sopivan lupauksen itselleni.

Haastoin itseni tavoittelemaan juuri niitä "pelottavia" unelmia, joita olen tähän asti pyrkinyt välttelemään. Syynä on ollut milloin muiden ihmisten ajatukset ja milloin pelko omasta epäonnistumisesta. On kuitenkin aika mahdotonta elää ilman minkäänlaisia epäonnistumisia eikä niitä saisi pelätä. Tästä ajatuksesta rohkaistuneena laitoin vuoden alussa hakemuksen opiskelijavaihtoon ulkomaille ja osallistuin jopa yhteen alamme kilpailuun.


Lähetin myös monia sähköposteja harjoittelupaikkoja kysellen sellaisiin firmoihin, joihin minulla ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta päästä vielä näin varhaisessa vaiheessa opintojani. Olen täysin valmistunut saamaan useamman kieltävän vastauksen mutta toisaalta aina voi yllättyä positiivisesti! Kumpikaan ei olisi mahdollista, jos en olisi kyseisiä sähköposteja edes lähettänyt. :---) Tähän menessä harjoittelupaikka on vielä avoimena mutta olen saanut paljon positiivista palautetta sekä kannustavaa palautetta.

Viimeinen isohko askel elämässäni koitti viime viikolla, kun istahdin viimein tatuoijan tuoliin. Tästä tatuoinnista on haaveiltu jo usea vuosi – ja sen aihekin on ollut kauan selvillä. Lopullinen kuvakin oli alkanut hahmottua vahvasti viime vuoden lopussa ja tammikuussa viimein kävelin sisään studioon keskustelemaan asiasta. Tämän jälkeen olin vieläkin varmempi asiasta ja seuraavaksi mulla olikin aika varattuna kalenteriin. Äiti ei tästä erityisemmin tykännyt ja käytiin aika tiukka keskustelu asiasta. Lopulta äiti tuntui ymmärtävän, että kyseessä on mun keho ja mun päätös, vaikka se ei häntä niin ilahduttaisikaan... Nyt kun tuo tatuointi tuossa ihossa on niin olen kyllä erittäin onnellinen, että mulla riitti vihdoin rohkeus käydä ottamassa se. Kuva on juuri sellainen kuin toivoin ja edustaa mulle tärkeitä asioita. (Kirjoittelen aiheesta lisää myöhemmin kuvien kanssa.)


Kaiken kaikkiaan uskon, että mahdollisuudet tulevat harvemmin elämässä valmiiksi sun eteen – niitä pitää itse etsiä ja niiden perässä pitää välillä jopa juosta. Toki siistejä juttuja voi tapahtua ihan sattumalta mutta yleensä ne kaikista tärkeimmät asiat vaativat työtä. Välillä omat toiveet saattavat vaikuttaa kaukaisilta ja täysin mahdottomilta, jolloin tuntuu, että olisi helpompi vain päästää irti. Näin ei kuitenkaan kannata tehdä vain siksi, koska pelkää epäonnistumista. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan mutta mitä ihminen voi saavuttaa, jos ei ole koskaan valmis yrittämään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥