perjantai 7. huhtikuuta 2017

WE WERE LIARS (2014)

"Everything Everything pääsee kaikkien aikojen parhaimpien kirjojen listalleni hyvästä syystä. Aloitettuani kirjan eräänä lauantaiaamuna en malttanut laskea sitä syrjään koko päivänä ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Tätä ei tapahdu kovinkaan usein, mikä mielestäni kertoo paljon tästä kirjasta."

Nyt tuo kommentti hieman naurattaa, sillä ei ole mennyt kuin kuukausi ja olen juuri kirjoittamassa kirjasta, jonka luin kaksi (kyllä luit oikein – kaksi! ) kertaa samana päivänä! Olin kyllä lukenut kirjasta kommentteja, joiden mukaan juonenkäänne on todella yllättävä mutta enpä todellakaan olisi uskonut...



MISTÄ ON KYSE?

Ja edellä mainitsemani kirjahan on Emily Lockhartin We were liars. Joku saattaa ehkä muistaa, että kyseinen kirja oli mm. mun joulun lahjatoivelistalla. Kirja tuli kuitenkin ihan yllättäen vastaan kirjakaupassa Sveitsissä, josta se oli lopulta napattava mukaan. (Onneksi tuli!)

Kirja seuraa Sinclairin rikasta perhettä, joka viettää kesänsä suvun yksityisellä saarella. Tarina kerrotaan kohta 18-vuotiaan Cadencen näkökulmasta. Cadencen parhaat ystävät ovat tämän lähes samanikäiset serkut Johnny ja Mirren sekä Gat. Ystävät viettävät kesänsä yhdessä ja muu perhe kutsuu heitä valehtelijoiksi (Liars). Eräänä kesänä perheen välit tiukkenevat, kun nuorten äidit ryhtyvät kiistelemään isänsä tulevasta perinnöstä ja yrittivät parhaansa mukaan turvata tulevaisuutensa. Jatkuviin riitoihin kyllästyneenä nuoret päättävät tehdä jotain, joka muuttaa kaikkien elämän.

Cadensen ei kuitenkaan muista mitään kesäyön tapahtumista, sillä hänelle tapahtui onnettomuus, jota hän ei edes muista. Myös kesän aikaisemmat tapahtumat ovat hämärän peitossa. Cadence onkin päättänyt muistaa, mitä saarella oikein tapahtui.



MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Kuten jo postauksen alussa kirjoitin, oli kirjan juonikäännös uskomaton. Usein kirjojen juoni on ainakin suurelta osin ennalta-arvattava. Tätäkin kirjaa lukiessani luulin aavistavani kesäyön tapahtumat ennen niiden paljastumista – mutta kuinka väärässä olinkaan! Juonen vaihtuessa tarrasin kirjaan vielä kovempaa ja loppuun päästyäni olin sanaton. Ajatukset poukkoilivat päässäni: Mitä juuri luin? Miten en nähnyt tämän tulevan? Ymmärsinkö kaiken väärin?

Kävikin niin, että aloitin kirjan alusta saman päivän iltana ja lopetin sen vasta puoli kolmen aikaan yöllä. (Ja olin aivan yhtä hämilläni!)


// Kovat suositukset tälle kirjalle – juonen käännekohta on ehkä paras, johon olen törmännyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥