lauantai 18. heinäkuuta 2015

JONAS GARDELL: ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN, 3. KUOLEMA (2014)


MISTÄ ON KYSE?

Muutama viikonloppu sitten sain luettua loppuun Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian viimeisen osan. Kuolema-osan jälkeen jäi hieman tyhjä olo. Vaikka loppuratkaisu paljastetaankin jo heti ensimmäisen osan alussa, huomasin toivovani (ja odottavani) toisenlaista loppua. Kirjasarja ei taida olla paras mahdollinen valinta positiiviselle henkilölle, joka jaksaa pitää toivoaan yllä, vaikka tilanne on selvä jo ensimmäisten sivujen jälkeen...

Kuten odotettavaa oli, viimeinen osa oli täynnä surua ja murhetta - en kuitenkaan sanoisi sen olevan paras kaikista kolmesta kirjasta. En tiedä luinko kirjan jotenkin kyynisellä asenteella, sillä mielestäni se ei ylltänyt koskettavuudessa lähellekään toisen osan maailmaa. Toki moni kohta sai kyyneleen silmään mutta jotain jäi uupumaan. (Tämä on siis vain oma mielipiteeni kirjasta, moni on pitänyt eniten juuri tästä viimeisestä osasta!) Tuntuu vähän oudolta, että jäljellä ei ole enää enempää luettavaa. Kirjasarjalla olisi ollut mielestäni reilusti potentiaalia kasvaa kolmea julkaistua osaa suuremmaksi kokonaisuudeksi - on melkein liian surullista päästää irti kirjasarjan henkilöistä niin lyhyen ajan päätteeksi.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Pidin paljon trilogian kaikista osista ja kaikki osat ovatkin parhaita kirjoja, mitä olen viime aikoina lukenut. Mielestäni kirjasarja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja antaa paljon ajateltavaa. Kirjaan ripotellut historialliset kohdat auttavat ymmärtämään aidsin alkuvaiheita ja taudin kauheutta. Suosittelen kirjaa kaikille lukioikäisille ja vanhemmille, nuoremmille kirja saattaa olla hieman rietas ja liian raskasta luettavaa. Kuolema-osa käsittelee nimensä mukaan kirjan henkilöiden kuolemaa. Kirjan edetessä muut joutuvat hautaamaan ystävänsä ja läheisensä toinen toisensa jälkeen. Hiljalleen porukasta ei ole jäljellä kuin kaksi.

Kirjailija kirjoittaa hyvin koskettavasti hautajaisista, erityisesti siitä, kuinka vieraat ja omaiset pyrkivät muistelemaan vainajaa heterona ja kiillottamaan tämän asemaa yhteiskunnan silmissä. Tähän syyllistyvät myös Rasmuksen vanhemmat, joiden mielestä on turhaa kuuluttaa maailmalle heidän poikansa "todellista luontoa" kun tämä on jo kuollut. Siispä he hautaavat poikansa kaikessa hiljaisuudessa ja kieltävät Benjaminin osallistumisen seremoniaan. Tämä oli ehkä raivostuttavin kohta koko kirjasarjassa, sillä aiemmin oli annettu toivoa, että Rasmuksen vanhemmat pyrkivät hyväksymään poikien suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥