perjantai 3. heinäkuuta 2015

JONAS GARDELL: ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN, 2. SAIRAUS (2013)

Muistatteko kun kirjoitin jonkin aikaa sitten Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisestä osasta, Rakkaus ? (Voit virkistää muistiasi TÄÄLLÄ.) Taisin mainita tuolloin, että kirja teki minuun suuren vaikutuksen ja että aion lainata seuraavatkin osat. Kesäloman alussa suuntasinkin kulkuni kirjastoon, jonka hyllyistä löysin molemmat trilogian osat.


MISTÄ ON KYSE?

Tämän trilogian 2. osan, Sairaus, luin oikeastaan jo juhannuksena mökillä mutta kesti kuitenkin näin kauan, että sain käsiteltyä lukemani ja muodostettua siitä sanottavaa. Niin hiljaiseksi tämä kirjasarja vetää... Toisessa osassa huomioni kohdistui erityisesti aiemmin sivuhenkilöinä pitämiini Lars-Åkeen, Reineen sekä Bengtiin, joiden elämää ja menneisyyttä kirja avasi. Vaikka pääosassa olikin yhä Benjaminin ja Rasmuksen suhde toi muiden miesten elämän läpikäyminen lisää syvyyttä kirjaan.
Kirjassa keskitytään vahvasti myös Rasmuksen ja Benjamin perheiden reaktioon, kun näille selviää, että pojat ovatkin homoja. Etenkin Benjaminin tapaus sai minut suuttumaan - kuinka kukaan voi kohdella omaa lastaan tuolla tavalla? Vaikka vanhemmat ovatkin vanhoillislestadiolaisia, suhteen katkaiseminen omaan poikaan tuntui erittäin julmalta ja raa'alta.


MITÄ PIDIN KIRJASTA?

Kuten kirjan nimi taas kertoo, tällä kertaa keskeinen teema on sairaus - etenkin tiedon saaminen omasta sairastumisestaan.  Mielestäni kirja oli paljon synkempi ja surullisempi kuin edeltäjänsä, mikä on ymmärrettävää - onhan sairaus etenemässä. On hyvin surullista lukea kerta toisensa jälkeen kuinka kirjan henkilöt saavat tietää kuolevansa. Pidin siitä, että aiemmin etäisemmiksi jääneet henkilöt pääsevät kirjassa "ääneen".

Jokainen käsittelee asiaa omalla tavallaan: Reine eristäytyy maailmasta, Lars-Åke häpeää tuskiaan ja Rasmuksella on tukenaan Benjamin. Tässäkin Gardell on onnistunut täydellisesti. Teksti ilmentää henkilöiden tuntemuksia ja tuskaa pelottavan aidosti ja tuntuu kuin olisin itse läsnä tarinassa. Onneksi Rasmuksen koettelemuksista ei kirjoitettu yhtään enempää, sillä olin jo ehtinyt kiintyä häneen. Olen yhä sitä mieltä, että Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia on ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus.

4 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä postauksesta! Minulla odottaa hyllyssä ensimmäinen osa, eiköhän nyt viimeistään ole ihan pakko tarttua siihen :) Osaatko sanoa, piditkö ensimmäisestä vaiko tästä toisesta trilogian teoksesta enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mitähän tähän pitäisi sanoa? :-D Tykkäsin tosi paljon molemmista ja molemmissa oli hyviä puolia: Ekassa tykkäsin tosi paljon juuri R&B taustojen selvittämisestä ja kuinka nämä päätyivät lopulta yhteen. Toisen osan parasta antia oli taas juuri muiden (aiemmin sivummalle jääneiden) henkilöiden menneisyyden kertominen. Henkilökohtaisesti pidin ehkä hieman enemmän ensimmäisestä osasta, sillä en liiemmin pidä kirjoista joissa lempihenkilöni kuolee. :-( Mutta hyviä lukukokemuksia sullekin kirjan parissa - täällä aloitin juuri viimeistä osaa. <3

      Poista
  2. Kiva kun oot "palannut takaisin" näihin kirjaesittelyihin! :) Ja tää kirjasarja on ehdottomasti yksi mun lemppareita!! Niin hyvin kirjoitettu ja koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ;-) Päätin, että kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista ja nyt kun aikaa riittää ehdin taas lukea - siispä tiedossa on enemmänkin kirjajuttuja! Kaikki lukutoukat siis kuulolle! :')

      Poista

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥