keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Nobody else needs to know where we might go

Lukion viimeinen vuosi (mulla tosin vielä 1,5 v.) on aikaa jolloin jokainen sukulainen, tuttava ja kanssaeläjä kysyy sen saman, elämän tärkeimmän, kysymyksen: Mitä aiot seuraavaksi? Miksi aina pitäisi tietää, mitä huominen (saati tulevaisuus sitten) tuo tullessaan? Tällä hetkellä juuri tulevaisuuden suunnittelu stressaa minua aivan valtavasti. Koeviikkokin on jo lähellä mutta en voi keskittyä muuhun kuin ajatukseen, että jään vaille jatko-opintopaikkaa ja putoan normaalin elämän ulkopuolelle. Onko tulevaisuuden tietäminen oikeasti kaiken sen harmin, stressin ja unettomien öiden arvoista?
Itse olen jo täynnä tuota kysymystä mutta jotkut suorastaan nauttivat päästessään selittämään tulevaisuuden suunnitelmistaan ja tavoitteistaan. Miksi minä en kuulu siihen osaan nuorista? Minulla ei ole vieläkään ajatusta, minne alalle suuntaisin lukion loppuessa. Päässäni pyörii vain pitkä lista aloista,  joille minua ei ainakaan saa suuntautumaan. Tosin opinto-ohjaajan mukaan listani on jo jonkinmoinen saavutus tulevaisuutta miettiessä. Itsestäni ei siltä tunnu. Mahdollisuuksien yliviivaaminen ei vaikuta toimivalta tavalta löytää se oikea ala juuri itselle. Tuntuu vain turhauttavalta, kun kaikki ympärillä olevat tuntuvat tietävän tarkasti, mitä haluavat tulevaisuudeltaan.
Jos saisin itse päättää, saattaisin pitää lukion jälkeen välivuoden, jonka aikana reissailisin ympäri maailmaa ja pohtisin elämää. Siihen ei kuitenkaan nuorella ole varaa, pitäisihän ensin olla se koulutus, ammatti, työpaikka sekä palkka. Eli se on aika kaukainen unelma. Kirjoitusten ja lakituksen jälkeen joulukuussa (2015) olen vapaa puolen vuoden ajan ennen yliopistohakuja. Luultavasti jään tänne Helsinkiin, hankin töitä ja jatkan saman kysymyksen pohtimista: Mitä nyt? Hyvällä onnella, olen jo keksinyt vastauksen ja voin lukea ahkerasti yliopiston pääsykokeisiin haluamani päämäärä silmissä. Toivottavasti tämä vuosi osittaa, mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea. :)

Onko siellä ruudun toisella puolella muitakin saman kysymyksen kanssa painiskelevia? Vai joko tiedätte, minne aiotte suunnata koulun jälkeen? ;)

2 kommenttia:

  1. Itse, en vielä vuosi sitten olisi voinut aavistaa, että olisin seuraavana syksynä jo yliopistossa. Joten ole avoimin mielin asian suhteen:) kannattaa aloittaa itsensä etsiminen vain menemällä johonkin opiskelupaikkaan ja katsomaan, mitä se tuo tullessaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos! Kommenttisi helpotti heti ahdistustani.

      Poista

Pidäthän kommenttisi asiallisina. ♥