lauantai 28. syyskuuta 2013

Väsymyksen alkulähteillä?

Hej alla kära!

Tajusin eilen kolmen tunnin pituisiksi venähtänäiden torkkujen jälkeen, kuinka kamalan väsyneeksi tunsinkaan itseni. Kuitenkaan en tuntenut rehkineeni yhtään tavallista enemmän - vaan peräti vähemmän onhan nyt menossa koeviikko. Okei, aloin jo todella huolestua tästä. Mikä ihme mua oikein vaivaa? Kunnes tajusin, että olin aloittanut just torstai-iltana lääkärin määräämän antihistamiini kuurin, jonka olin saanut pahaan nokkosihottumaan. Tyypillisiä haittavaikutuksia olivat mm. väsymys ja unisuus... Bingo! Eikä asiaa paranna yhtään, että mulle on määrätty kaksinkertainen annos normaaliin verrattuna...

Loppuun kuvia mun koeviikon sujumisesta. :) Kävin katsomassa Alminsalissa sellaista tanssi-iltaa, jossa esiintyi kolme eri seuruetta teoksineen. En tuntenut seurueita ennestään, joten yllätyin positiivisesti. Tykkäsin siis todella paljon ja ilta vei mukavasti mielen muualle koeviikosta. :)






sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ei haavat niitä repimällä parane...

 
Oon ottanut viikonlopun tosi rennosti. :)
En oo ajatellut tulevia kokeita.
Kirjoitin kolme muistiinpanopohdintaa.
Söin jäätelökakkua ja laitoin äidin kanssa hyvää ruokaa.
Halailin ja silittelin kissoja.
Kävin ulkona, ihan vaan pihassa kävelemässä.
Nukuin aamulla kymmeneen asti ja söin hyvän aamupalan.
Katsoin edellisen jakson Olipa kerran -sarjasta sekä Salt-elokuvan tv:stä.
Muokkailin uuden bannerin blogiin.
Kävin pitkästä aikaa saunassa ja venyttelin.

Eli olo on paljon parempi kuin perjantaina. Nyt pitää vaan muistaa, etten päästä itseäni samaan jamaan koeviikolla vaan löydän aikaa myös kaikille pikkujutuille.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Land of the lost ones

Syysmasennus iski ja kovaa. Intoa ja energiaa ei löydy sitten mihinkään, eikä tää valon määrän vähentyminen auta sitten yhtään! Ja joka aamu se sama merkityksensä kadottanut herätyskellon ääni käskee nousemaan ylös kouluun, vaikka koko keho ja mielikin anelee vetämään peiton pään yli ja hukkumaan sängyn syövereihin. :(

 Koeviikko alkaa tiistaina (no mulla oikeastaan vasta perjantaina) ja pitäis senkin suhteen tehdä jotain... En vain saa avattua kirjoja vaan oon hylännyt ne nurkkaan, ikäänkun ne vois purra ja syödä mut suihinsa. Spotifyn soittolista sen kun harmaantuu ja muuttuu koko ajan melankolisemmaksi ja löydän itseni yhä useammin peittoon kääriytyneenä tyhjää tuijottamasta. Kuitenkin nousen joka päivä tottelevasti kouluun, kuljen siellä zombiena päivän läpi ja jatkan läksyjen parissa kotona. Sen jälkeen oon kirjotellut Tanssi&Kulttuuri-kurssin muistiinpanojen pohdintoja mutta ei niistä ole oikein mitään tullut, kun en vaan keksi mitään viisasta ja sanottavaa. Tai ei nyt ihan niinkään, mutta siis, kun mieli on maassa on todella vaikea pohtia tanssia, joka on mulle tärkeä juttu ja josta mulla olisi paljonkin kivaa asiaa sanomatta. Se kaikki kuitenkin hautautuu väsymyksen ja surkean olon alle...
Heräsin asiaan oikeastaan vasta eilen kotiin tullessani, kun äiti sano mulle että : "Hei, sä näytät todella kurjalta ja väsyneeltä. Sun silmänalusetkin on ihan tummat." Aluks melkein kimmastuin mutta sit pieni ääni mun sisältä kehotti pohtimaan äidin sanomaa ihan rehellisesti ja tajusin, etten ole pitkään aikaan tehnyt jotain mistä todella nautin, sillä oon ollut niin kiinni koulujutuissa. Nyt viikonloppuna teen muutaman pohdinnan lisää (kuitenkin vain sen verran, mikä tuntuu hyvältä) ja puuhailen mun rakkaan puputalon parissa ja käyn pakastimessa maijailevan Viennetta-jäätelökakun kimppuun. Eiköhän tää väsymyskin pikkuhiljaa helpota, kun koeviikko ja pahimmat tehtäväkasat ovat takanapäin. :)

Kuvat Weheartit:istä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Pakko jakaa! :)

No niin, viimein se on ulkona: Linkin Parkin uusin single "The light that never comes". Tätä on odotettu melkein kuukausi. :') ♥

Toivottavasti tekin tykkäätte.
Tällä mennään kohti koeviikkoa.♥

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

ROAR! :3


Hello everyone! :)
Tällänen "takki" tuli sitten hankittua syksyks! :D En vaan mahtanut mitään, tää vaan oli jotenkin niin symppis ja oon aina salaa haaveillut samanlaisista vauvojen haalareista... Joten olihan tätä nyt pakko ainakin kokeilla, kun kerran eteen sattui, siis ihan vitsillä. Mut sit tää olikin  NIIN ihanan lämmin ja pehmeä et rakastuin enkä halunnut päästää tästä enää irti. :) Äiti vähän naurekseli mutta lupas lopulta ostaa tän kunhan käytän sit ihan oikeesti. :3 Joten tässä ollaan. Mä ja mun teddybearhuppari.
:D:D:D:D

Syyskuu





Niisk, taas se saapui: syksy ja jokavuotinen riesa - syysnuha.

Kuinka vaikeaa onkaan käsittää, että tänään on ensimmäinen päivä syksystä ja maailma (pohjoinen pallon puolisko) liikkuu koko ajan kohti pimeämpiä ja kylmempiä päiviä ja lopulta kohti talvea. :(

Syksy ei oo koskaan ollut erityisesti mun lempikuukausia - tai no ehkä pidän syksystä hieman sen takia, että sillon on ihan perusteltua jäädä mieluummin sisälle peiton alle lukemaan hyvää kirjaa kuin lähteä ulos lenkille räntäsateeseen. Kuitenkin syksy on täällä enkä mä voi muuta kun sopeutua siihen parhaani mukaan... Kurjinta on kuitenkin herätä aamulla tietäen että pitää nousta tuohon koleaan säähän ja painella kohti koulua vaikka kaikkein mieluiten jäisi lämpimään sänkyyn jatkamaan unia, kunnes kevät taas koittaa. Huoh.

On syksyssä kuitenkin myös ihan siedettäviä puolia, joista yksi tietenkin jo aiemmin mainitsemani sisälle jääminen kirja sylissä, kuuma kaakao ja Fazerin sininen suklaalevy kuuluvat myös syksyn hyviin puoliin. :) Ja pimeät syysillat, jolloin kokataan jotain hyvää ystävien kanssa ja vietetään aikaa kynttilän valossa. Ja leffan katsominen sohvalla viltin alla maaten ja vieressä nukkuvaa kissaa silittäen. Ja sitten on vielä tietenkin omenat, jotka kypsyvät ja varsinkin lämmin omenapiirakka vaniljakastikkeen kanssa. Mmmm...

Nyt jatkan koulujuttujen parissa ja seurailen sivusta milloin äiti saa tuon omenapiirakan uuniin. :)
Nauttikaa syksyn lämpimistä päivistä ja kerätkää viimeiset D-vitamiinit talteen!
Pus, Katri